Elämisen vaikeutta... ja ihanuutta myös.:)

Mä tahdon uuden puhelimen. Siis korjaus: Mä tarvitsen uuden puhelimen! Mä haluan sellaisen puhelimen jolla voin päivittää tätä blogia tuolta hiekkalaatikon reunalta, koska enhän mä voi kesällä sisällä istua! Aamusta iltaan ollaan muksujen kanssa pihassa, ja päässä on aina ainakin noin miljoona asiaa joista haluaisin kirjoittaa, mutta kun en siellä pysty. Kun sitten illalla pääsen koneelle, niin ainoa asia mikä kiinnostaa on nukkumaan meno... Jää aika vähiin siis päivitykset.:(

Mutta täytyy ihan jakaa nyt kaikkien kanssa kuinka ihana piha ja naapurusto meillä on.<3 Ihania äitejä(+muutama kiva iskä myös), ihania lapsia, iso vehreä piha, leluja ja leikkihärpäkkeitä, grilli ja grillikatos, puhallettavia uima-altaita lapsille, ja ennen kaikkea seuraa aamusta iltaan joka päivä! Me ei olla juuri omasta pihasta koko kesänä liikuttu, kun riittää, että raahautuu raput alas, niin on kavereita koko perheelle ja tekemistä koko päiväksi. Lapset nukkuu päikkäritkin pihassa(paitsi tänään! Niin, että pääsen kerrankin päivällä koneelle...), ruoka grillataan ja syödään yhdessä, ilot ja surut jaetaan muiden kanssa, nautitaan auringosta tai kärvistellään sateessa, mutta on niin parasta, ettei tarvitse olla yksin!<3

Minä rakastan sinua.

Osaa nuo lapset vaan olla ihaniakin.:)

Eilen illalla kun istuttiin Miehen kanssa vieretysten lattialla, niin Paapero kiipesi syliin ja Taapero tuli halaamaan meitä kaikkia yhtä aikaa ja totesi: "Mä lakastan teitä!". Ja eilen pihassa se kiipesi kesken leikkien mun syliin, halasi ja sanoi: "Mä lakastan sua äiti. Mä lakastan sua ihan KOKONAAAAN!" :D

Niin mäkin rakastan sinua.<3 Ja Paaperoa ja Miestäkin. Kaiken arjen kamaluuden keskelläkin juuri te(jotka teette mut välillä hulluksi!) teette mun elämästä elämisen arvoista. Ja jokaisesta hetkestä arvokkaan. Kiitos rakkaat(vaikkei teistä kukaan tätä todennäköisesti koskaan luekkaan)!<3

Korvatulehduskierre.

Niin pieni sana. Niin hajottavaa ihmiselle! Siis ihan koko perheelle.

Monet pienten lasten vanhemmat varmasti ymmärtävät jo tuon sanan kuullessaan mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta niille, jotka eivät ole päässeet vielä tähän ilmiöön tutustumaan, niin voin kertoa, että tulen kohta hulluksi, enkä ole meidän perheessä ainoa! Niinjoo, ja siis se en ole minä, jolla se tulehdus on, vaan pikkuinen Paapero!

Kolmen viikon sisään ollaan saatu kolme diagnoosia ja kolme antibioottikuuria. Kolmen viikon ajan on ollut pelkkää huutoa lähes joka yö. Herätys noin tunnin välein aamuun asti Paaperoa lohduttamaan. Siinä välissä muutamaan kertaan Taaperon luo, joka huutaa sängyssään(se nukkuu onneksi edelleen omassa sängyssä) äitiä, eikä osaa nukahtaa itse uudelleen. Aamuisin kuuden jälkeen zombina ylös, muutaman tunnin yöunien jälkeen. Hermo kireällä jo heti aamusta. Päätä särkee ja väsyttää, eikä lapsetkaan ole tyytyväisiä. Normaalisti todella aurinkoinen Paapero kiukustuu kaikista pienimmistäkin asioista ja itkee vähän väliä. Ja koska Paaperoa itkettää ja kiukuttaa jatkuvasti, ei Taaperolle riitä(ainakaan omasta mielestään) tarpeeksi huomiota, joten se tekee kaikkensa, ja siis ihan todella KAIKKENSA, jotta saisi edes sitä negatiivista huomiota. Se kiusaa, kitisee, kiukkuaa, lyö, raapii, puree, potkii, heittelee ja rikkoo tavaroita, huutaa, itkee ja riehuu minkä kerkiää. *piiiiiitkä huokaus* Mä tuun ihan oikeesti kohta hulluksi. Tuntuu, etten ole pariin viikkoon tehnyt mitään muuta kuin huutanut ja kieltänyt, lohduttanut ja valvonut. 

Mä olen ihan neuvoton. Neuvoton ja väsynyt. En tiedä mitä mun pitäisi Taaperon kanssa tehdä, kun ei tästä tunnu tulevan yhtään mitään. Mikään ei onnistu ilman ihan järkyttävää riitaa ja itkupotkuraivari-showta. Olen yrittänyt huomioida Taaperoa tavallista enemmän ja ollaan joka päivä tehty jotakin ihan vain kahdestaan, mutta edes silloin ei tunnelma ole mikään kovinkaan leppoisa. Koko ajan on seuraava uhmakohtaus odottamassa nurkan takana! Kumpikin muksu on toisesta niin mustasukkainen, etten voi pitää kumpaakaan sylissä ilman, että toinen alkaa itkeä ja huutaa... ja jos nappaan yhden kummallekin polvelle, niin ne yrittävät raivolla työntää toisiaan pois. "Kannattaa tehdä lapset pienellä ikäerolla, niin niistä tulee hyvät kaverit..." ...Just!


Haluisko joku vuokrata noi muksut vaikka pariksi viikoksi? Mä voisin nyt pitää vähän lomaa...