Korvatulehduskierre.

Niin pieni sana. Niin hajottavaa ihmiselle! Siis ihan koko perheelle.

Monet pienten lasten vanhemmat varmasti ymmärtävät jo tuon sanan kuullessaan mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta niille, jotka eivät ole päässeet vielä tähän ilmiöön tutustumaan, niin voin kertoa, että tulen kohta hulluksi, enkä ole meidän perheessä ainoa! Niinjoo, ja siis se en ole minä, jolla se tulehdus on, vaan pikkuinen Paapero!

Kolmen viikon sisään ollaan saatu kolme diagnoosia ja kolme antibioottikuuria. Kolmen viikon ajan on ollut pelkkää huutoa lähes joka yö. Herätys noin tunnin välein aamuun asti Paaperoa lohduttamaan. Siinä välissä muutamaan kertaan Taaperon luo, joka huutaa sängyssään(se nukkuu onneksi edelleen omassa sängyssä) äitiä, eikä osaa nukahtaa itse uudelleen. Aamuisin kuuden jälkeen zombina ylös, muutaman tunnin yöunien jälkeen. Hermo kireällä jo heti aamusta. Päätä särkee ja väsyttää, eikä lapsetkaan ole tyytyväisiä. Normaalisti todella aurinkoinen Paapero kiukustuu kaikista pienimmistäkin asioista ja itkee vähän väliä. Ja koska Paaperoa itkettää ja kiukuttaa jatkuvasti, ei Taaperolle riitä(ainakaan omasta mielestään) tarpeeksi huomiota, joten se tekee kaikkensa, ja siis ihan todella KAIKKENSA, jotta saisi edes sitä negatiivista huomiota. Se kiusaa, kitisee, kiukkuaa, lyö, raapii, puree, potkii, heittelee ja rikkoo tavaroita, huutaa, itkee ja riehuu minkä kerkiää. *piiiiiitkä huokaus* Mä tuun ihan oikeesti kohta hulluksi. Tuntuu, etten ole pariin viikkoon tehnyt mitään muuta kuin huutanut ja kieltänyt, lohduttanut ja valvonut. 

Mä olen ihan neuvoton. Neuvoton ja väsynyt. En tiedä mitä mun pitäisi Taaperon kanssa tehdä, kun ei tästä tunnu tulevan yhtään mitään. Mikään ei onnistu ilman ihan järkyttävää riitaa ja itkupotkuraivari-showta. Olen yrittänyt huomioida Taaperoa tavallista enemmän ja ollaan joka päivä tehty jotakin ihan vain kahdestaan, mutta edes silloin ei tunnelma ole mikään kovinkaan leppoisa. Koko ajan on seuraava uhmakohtaus odottamassa nurkan takana! Kumpikin muksu on toisesta niin mustasukkainen, etten voi pitää kumpaakaan sylissä ilman, että toinen alkaa itkeä ja huutaa... ja jos nappaan yhden kummallekin polvelle, niin ne yrittävät raivolla työntää toisiaan pois. "Kannattaa tehdä lapset pienellä ikäerolla, niin niistä tulee hyvät kaverit..." ...Just!


Haluisko joku vuokrata noi muksut vaikka pariksi viikoksi? Mä voisin nyt pitää vähän lomaa...