...ainakaan rakkaan Mieheni mielestä hänellä ei ole ollut siinä hommassa osaa eikä arpaa. Lapsia siis hankitaan vain, jos esimerkiksi halutaan jotenkin kostaa miehelle tämän huono käytös.
Tämä tuli ilmi eilisessä "keskustelussamme", joka alkoi siitä kun valitin pahaa oloa, ja sitten muistin, että helvetti, mulla on muuten menkat jo viikon myöhässä! No siitäkös sitten pääsikin helvetti valloilleen... huutamista, raivoamista, tavaroiden heittelyä, seinien potkimista ja ennen kaikkea kiroamista. Mun kiroamista. Mä kun Miehen mielestä ilmeisesti vihaan häntä niin paljon, että olen TAAS hankkiutunut raskaaksi. Tällä mahdollisella, mutta hyvin epätodennäköisellä, raskaudella ei ole tietysti mitään tekemistä sen kanssa, että Miehen mielestä riittää ihan hyvin, että sen kortsun rullaa sitten jossain vaiheessa paikoilleen! Tästä ollaan käyty kiivassanaisia keskusteluita jo aiemminkin, kun olen yrittänyt tolkuttaa hänelle, että siinä ihan todella ON riski tulla raskaaksi, mutta kyllähän Mies itse tietää koska sitä spermaa tulee!!! Helvetin apina!
Miehen mielestä me ei voida edes harkita uuden lapsen hankkimista, koska me ei kuulemma selvitä edes näiden kahden kanssa! Kun ihmettelin tätä ääneen, todeten, että meillä on kotona kaksi onnellista pientä lasta, joilta ei puutu mitään, ja jotka saavat päivittäin kuulla olevan tärkeitä ja rakastettuja, sain perusteluiksi sen, että Taaperohan on taas Mummolassa yökylässä! Joo-o, niin on, mutta ei suinkaan sen takia, etten olisi jaksanut sitä itse hoitaa, vaan koska Taapero itse halusi lähteä sinne leikkimään, eikä mulla ollut oikeastaan mitään syytä sitä kieltää... Miehen mielestä ilmeisesti pärjäisin äitinä hyvin silloin, jos en antaisi kenenkään muun puuttua meidän elämään. Pitäisin lapset visusti neljän seinän sisällä ja hoitaisin itse kaiken. Apuahan ei saa missään nimessä pyytää, sehän osoittaa heikkoutta! Eilen ei kuitenkaan ollut kyse mun pyytämästä lastenhoitoavusta, vaan Taapero oli vaan niin suloinen, etten hennonut sitä kieltää...:) ...eikä muuten kieltänyt Mieskään, vaikka seisoi vieressä! Me kävimme illalla koko perhe Mummon kanssa kaupassa, ja kotimatkalla juuri ennen sitä kohtaa, jossa on aina aika hyvästellä omaan kotiinsa suuntaava Mummo, Taapero ilmoitti kuuluvalla äänellä "Äiti, iskä, nähdään aamulla! Minä menen Mummolle leikkimään!". Se tuli niin päättäväisesti, että näin sitten tehtiin.:D ...mutta mun väsymyksen tai minkälie huonon äitiyden syytähän se sitten taas illalla oli, ettei Taapero ollut kotona...
Mä itse todella toivon, etten ole raskaana, koska kaksi vaippa-ikäistä riittää meille vallan mainiosti, mutta vielä kahden "iloisen yllätyksenkin" jälkeen olen sitä mieltä, että jos mun sisällä kasvaa uusi elämä, niin mulla ei ole oikeutta viedä siltä mahdollisuutta syntyä ja elää. Mulle vauva on olemassa siitä hetkestä lähtien, kun mä saan siitä tietää. Ei siitä lähtien kun se muuttuu alkiosta sikiöksi, tai sikiöstä pieneksi ihmisen aluksi. Ei siitä lähtien kun sen tietoisuus herää tai mä saan sen käsivarsilleni. Se on olemassa juuri siitä hetkestä lähtien kun mä saan siitä tiedon. Jo silloin sillä on tulevaisuus ja elämä edessä. Mulla on jo yksi enkeli-vauva katselemassa meitä pilvien reunan yli, enkä mä halua omasta päätöksestäni sinne enää toista. En mä olisi silloinkaan, vuosia sitten, halunnut tulla raskaaksi, mutta kun se pikkuinen päättikin lentää pois, mulle jäi aivan jumaton tyhjyys. Mä ikävöin sitä pikkuista edelleen ja mietin mitähän sille kuuluu, vaikka tiedän ihan hyvin, ettei sinne yläilmoihin kuulu yhtään mitään! Typerää, mutta en mä sille mitään voi. Mä en voi edes ajatella miltä musta tuntuisi silloin, jos päättäisin itse päättää syntymättömän lapseni elämän ennenkuin se edes ehtisi kunnolla alkaa. Tuskin pystyisin elämään sen päätöksen kanssa.
Kai se täytyy käväistä tänään apteekissa hakemassa raskaustesti ja toivoa negatiivista...
(p.s. Se, että meidän perheen edes jonkinlaisen tasapainon vuoksi toivon negatiivista tulosta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi iloita uudesta elämän ihmeestä ihan yhtälailla kuin edellisilläkin kerroilla, jos tulos olisikin positiivinen...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti