Taapero lähti Miehen kanssa heti aamusta uimaan, me lähdettiin Paaperon kanssa lenkille. Mä päätin vihdoin viedä nämä raskauskilot tuonne metsään!:D Me lähdettiin heti aamusta, ilman aamupalaa. Se ei kyllä ollut alunperin tarkoitus, mutta kun Paaperon aamupäikkäri-aika yllätti ennenkuin ehdin tehdä itselleni mitään, niin iskin vaan kamat kärryihin ja lenkkivaatteet niskaan ja lähdin intoa puhkuen ja maha tyhjänä kohti lenkkipolkuja... Heti kun päästiin tien yli ja metsään, niin mut valtasi tosi vahva onnellisuuden tunne. Tuli ihan sellanen olo, että mitä helvettiä, miksi mä en oo täällä aina?! Linnut visersi puissa, metsä oli vihreä ja täynnä kukkia, tuoksu oli paikoitellen ihan huumaava.<3 Hiekkatie tuntui hyvältä jalkojen alla ja ympärillä oli niin kaunista ja täydellistä, etten voinut kuin haukkoa henkeä ihastuksesta. Huonolla kunnollahan ei ollut tähän osuutta!;)
Harmitti vähän, etten tajunnut ottaa kameraa mukaan, mutta toisaalta, sitten ei olisi tullut kävelystä mitään, kun olisin vaan napsinut kuvia!:D Kännykällä napsituissa kuvissa ei vaan pääse metsä ollenkaan oikeuksiinsa...
Paapero nukahti heti. Mä kävelin reipasta vauhtia n.40min, sitten pysähdyin "nauttimaan" aivan hirveän makuisen proteiinipirtelön, ja jatkoin taas matkaa. Kun eteen osui ihana aurinkoinen kivi vieressään vilpoisan varjon tarjoava vanha mänty, me pysähdyttiin lepäämään. Työnsin nukkuvan Paaperon kärryineen männyn varjoon ja istahdin itse kivelle lukemaan. (Suosittelen muuten Eve Hietamiehen Yösyöttöä kaikille vanhemmille, joilla välillä palaa hihat tän arjen kanssa. On niin osuvaa tekstiä vanhemmuudesta, parisuhteista, arjesta vauvan kanssa ja rooleista perheessä, etten oo ennen lukenu!:D) Kirja oli taas niin koukuttava, että havahduin puolen tunnin päästä siihen, että jalka rupesi puutumaan, ja tajusin, että voisi vaikka jatkaa matkaa.:D Me kuljettiin vielä pitkin metsiä joku puoli tuntia, kuljettiin metsäpolkua rusakon perässä ja nautittiin parinkymmenen asteen lämmöstä. Ei voisi kyllä päivä täydellisemmin alkaa! Rusakosta tuli mieleen, että nähtiin muuten pari päivää sitten kettu meidän pihalla. Siinä se jolkotteli rauhassa leikkipaikan poikki, eikä välittänyt meidän jorinoista tuon taivaallista. Mä niin rakastan tätä paikkaa!<3
(täytyy käydä välillä pesemässä pieni kakkapylly)
Loppupäivä me oltiinkin sitten omassa pihassa. Koko päivä iltaan asti!:) Aurinko paistoi ja pihan lapset leikkivät keskenään. Ihana kesä!<3
Tää päivä sen sijaan ei alkanut ollenkaan niin hyvin!:(
Taapero kävi tosiaan eilen uimassa, ja niinkuin aivan joka kerta uintireissun jälkeen, niin tälläkin kertaa iski flunssa samantien entistä kovemmin! Räkä alkoi vuotaa samantien ja viime yö meni itkiessä, pyöriessä ja valittaessa. Viiden aikaan annoin pienelle buranaa, kun se noisi istumaan sängyssä ja totesi: " äiti, voi eiiii, minun kieleen sattuu."... kurkku kai sillä oli kipeä, luultavasti, sillä burana auttoi ja loppuyö menikin Taaperon osalta hyvin, Paapero sen sijaan alkoi juuri silloin viiden aikoihin yskiä, ja sitä piti sitten rauhoitella loppuyö. Ehdittiin siinä sitten ennen kuutta jo tapella Miehenkin kanssa, kun se ei YLLÄRI, YLLÄRI, suostunut heräämään aamulla Paaperon kanssa, vaikka mä olin valvonut Taaperon kanssa melkein koko yön! Tuolla se vieläkin nukkuu, vaikka kumpikin lapsista on jo hereillä... Paapero tosin soittaa juuri tamburiinia, joten ei täällä juuri unirauhaa ole!:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti