Rojunkerääjiä ja tekemättömiä töitä

Tiedättekö miten paljon vituttaa, kun siivoat hullun lailla, eikä työn tulosta enää hetken päästä näy? No kaikki äidit ehkä tietävät!;D Leluja voit kerätä koreihin kymmenesti päivässä, ja silti ne ovat koko ajan pitkin lattioita. Vaikka oikeassa paikassahan ne ovat silloin, kun ovat leikissä, eikä hyllyssä tai koreissa... Tähän olen jo vuosien varrella tottunut, mutta se mihin en totu varmaan ikinä, ovat ainaiset rojunkerääjä-paikat, kuten vapaat pöytätilat! Ne tuntuvat vetävän puoleensa rojua kuin magneetit. Ne pursuavat kaikkea pikkusälää, jolle ei tunnu olevan mitään parempaakaan paikkaa. Totuus on kuitenkin se, että kunhan tartut toimeen ja siivoat, niin suurin osa siitä rojusta lähtee suoraan roskiin ja lopuille on kuin onkin ihan omat paikkansa!:D Mä tein eilen jälleen tämän urotyön, ja tyhjensin meidän keittiön apupöydän tms. joka on aina niin täynnä, ettei itse pöytää juuri näy, mutta tässä tulos:

Tämä oli ihan oikeasti eilen tyhjä!!!:D Siis mistä tämä kaikki roju ilmestyy? Jotkut tavaroista tuntuvat päätyvän yhä uudestaan ja uudestaan tähän pöydälle. Yksi esimerkki on lasten kuumemittari, joka omasta paikastaan, lääkekaapista, on niin vaivalloista hakea(pitäisi siis jopa avata yksi ovi, mennä kaapille ja kurottautua ylähyllylle!), että se jää käytön jälkeen aina lojumaan pöydälle, josta se on sitten helppo napata hetkessä käyttöön, kun tarvetta tulee. Mutta usein sitä tulee vaan laskeneeksi käsistään(ja taskuistaan, laukuistaan yms.) kaiken pöydälle, kun ei viitsi viedä kaikkea omille paikoilleen... ja sitä paitsi kohtahan niitä tarvitaan taas!

Toinen asia, joka tänään ottaa pannuun, on tekemättömät "ylimääräiset/turhat" työt. Siis työt joita ei todellakaan tarvitsisi itselleen haalia, mutta jotka olevinaan ovat niin helvetin tärkeitä kuitenkin! Tällä hetkellä vituttavin turha työ mulla on valokuvien laittaminen albumeihin. Mä kun olen jostain syystä päättänyt, että kummastakin lapsesta TÄYTYY olla omat vauva-albumit, jotka on koottu oikeista paperikuvista, joissa kuvat ovat aikajärjestyksessä, ja joissa on kuvatekstit kertomassa mitä hurjan hienoa missäkin kuvassa oli tapahtunut! Tästä johtuen kirjahyllyssä lojuu kasa kehitettyjä kuvia, joiden järjestelylle ei tunnu koskaan löytyvän aikaa...

Siellä ne kauniisti lepäävät, viimeisen vuoden valokuvat, kirjahyllyssä rojujen alla. Kun vain joskus olisi aikaa... ihan sellaista ylimääräistä, turhaa aikaa.