Tekisi mieli pamauttaa paistinpannulla päähän!

Tänään meillä alkoi Paaperon kanssa aamu pitkästä aikaa hyvin.:) Pikkuinen heräsi vasta kuudelta, ja silloinkin jokeltelemaan tyytyväisenä sängyssään. Ehkä flunssa alkaa VIHDOINKIN olla selätetty! Toivottavasti, sillä olen niin korviani myöten täynnä sairastelua, yli kuukauden kestäneen flunssa ja kuume-kierteen takia! Kaikki oli hyvin siihen asti kun Mies heräsi...

Mä olin saanut juuri nukutettua Paaperon aamupäikkäreille, Taapero nukkui vielä. Olin ennen nukuttamista antanut Paaperolle aamupuuron ja vaihtanut vaipan, kuten joka ikinen aamu. Tulin juuri parvekkeelta, kun Mies alkaa valittamaan mulle siitä kuinka sitä ärsyttää, kun "jemmaan vaippoja", tarkoittaen sitä, etten vie niitä samantien roskiin. Myönnän, vaippa oli vielä sohvan vieressa lattialla, jossa sen olin hetkeä aiemmin vaihtanut. Ikinä vaipat eivät kuitenkaan loju tuntikausia missään, vaan vien ne kyllä roskiin kunhan ehdin. Tällä kertaa olin jatkanut suoraan Paaperon pukemista, lämmittänyt maitopullon ja vienyt Paaperon parvekkeelle, koska se oli mielestäni tärkeämpää kuin vaipan vieminen. Seuraavaksi oli vuorossa valitus siitä, etten siivoa sotkua Paaperon ruokailun jälkeen tarpeeksi nopeasti. Kyllä, aamupuurolautanen oli vielä pöydässä, se kun ei mahtunut tiskikoneeseen, jonka täytin ja laitoin päälle ennen Miehen heräämistä. Sormiruokailun jälkeenkin on kuulemma aina kamala sotku. NO YLLÄRI!!! Lakaisen varmasti ainakin viidesti päivässä ruuanpalaset pöydän alta ja pyyhin keittiön pöydän lähes joka ruokailun jälkeen, kuten myös tänään aamiaisen jäjiltä. "Lähes" jokaisen sen takia, että joskus on päikkäreille tai yöunille niin kiire, että täytyy juoksuttaa Paapero sinne saman tien, ja siivota sitten kun lapset nukkuu(ja äidillä on VAPAA_AIKAA!!!). Mutta joo, useasti pöydän alla on leivänpaloja, banaania, omenapalasia, parsakaalin muruja yms., mutta mitä vittua sitten! Jos herran mielestä meillä ei siivota tarpeeksi usein tai tehokkaasti, niin voisipa hän itsekin siihen harjan varteen tarttua! Vieläkin on mielessäni päivä(siis ainoa laatuaan), jolloin Mies oli kotona koko päivän Paaperon kanssa(ja vain Paaperon, koska kahdessa lapsessa olisi jo liikaa työtä), eikä koko päivän aikana saanut tehtyä yhtä ainoatakaan kotityötä! Edes aamulla täyttämääni tiskikonetta ei ollut tyhjennetty kun tulin illalla kotiin. Joten mun mielestä sen on aika turha valittaa, etten tee tarpeeksi, kun se ei itsekään pystyisi parempaan(tai edes siihen "vähään").

Onneksi Mies lähti jo töihin, ja me jäätiin lasten kanssa kolmisin kotiin.:)

Jottei ihan pelkäksi vitutukseksi menisi, niin pakko näyttää kuva eiliseltä illalta.:) Paapero nukkuu turvassa oman unipupun alla.<3