Aamu alkaa aina hyvin, mikäli vähintään yksi kahvipannu särkyy seinään, maidot kaatuvat lattialle, aamiaisen rippeet saa kerätä seiniltä ja Paapero huutaa, koska se säikähti raivoavaa isäänsä.
Mä olen joutunut viime aikoina aika usein miettimään, että mitä helvettiä mä tuolla Miehellä, tai ylisuurella kakaralla, edes teen. Sillä kun tuntuu vaan vuodesta toiseen olevan suuria vaikeuksia sopeutua perhe-elämään, tai ylipäätään siihen, että hänenkin pitäisi antaa toisille jotakin, ihan vaan epäitsekkäästi ja omastaan luopuen.
Tänä aamuna taas nähtiin, kuinka paljon tukea hän voi väsyneelle vaimolleen antaa. Itsellä meni yö jumalattomista menkkakivuista kärsiessä. Jaloista lähti kivun takia monesti tunto ja tuskanhiki oli naamalla. Kun paapero sitten puolenyön aikaan alkoi itkemään sängyssään, yritin hellävaroen herättää Miestä ja tiedustella voisiko hän käydä lämmittämässä maidon, kun itseä sattuu niin saatanasti... "en voi, kun mä yritän nukkua!", kuului vastaus. Kiitos aivan helvetisti! Aamulla olin sitten tietenkin ihan puolikuollut, ja kun kehtasin ääneen sanoa, että väsyttää, niin vastaukseksi sain tiuskaisun "Älä valita! Mä en jaksa kuunnella!". Mä aloin näkemään punaista samantien ja sain aikaiseksi kauhean riidan, jonka aikana sitten ihana Mieheni heitteli tavarat pitkin seiniä ja kertoili mulle kuinka ihana olenkaan, huutamalla mm: "Sun kanssa ei olis ikinä pitänyt hankkia lapsia! Sustahan näkee kilometrien päähän ettei sun kanssa kannata lapsia hankkia!". Parastahan tässä on tietenkin se, että kuuntelen näitä syytöksiä itkevä Paapero sylissä, joten en voi vastata niihin mitenkään, jotten säikyttäisi Paaperoa yhtään enempää. Ja kun saan Paaperon taas rauhalliseksi, Mies karkaa töihin. Thank god, Taapero oli mummolassa.
Se on kyllä jännä, miten miehillä on aina oikeus olla väsyneitä, pahantuulisia tai muuten vaan ihan paskapäitä. Niillä on myös aina(ainakin omasta mielestään) oikeus lähteä viettämään omaa aikaa, tai kävellä vaan vittumaisesta tilanteesta pois ja jättää vaimo siivoamaan sotkut. Vaimon sen sijaan pitäisi aina jaksaa hoitaa, hymyillä ja antaa omastaan jotta toisilla olisi hyvä! Eikö mulla jumalauta olisi myös joskus oikeus olla väsynyt!?!
Että tällainen ruusunpunainen aamu sitten tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti