Koska vitutus vie aina ylivallan ja pakottaa kirjoittamaan, ei niitä kauniita ajatuksia ole paljoa tänne tallentunut... Niitäkin onneksi on, jopa enemmän kuin ärsyytyneitä!;)
Mä olen esimerkiksi todella onnellinen siitä, että pääsiäinen on ohi, ja voi taas palata normaaliin arkeen! Enpä olisi vielä muutamia vuosia sitten uskonut koskaan kaipaavani arkea, mutta niin se vaan elämä muuttuu lasten myötä...;)
Oli mukavaa olla reissussa ja nähdä ihmisiä, joita harvoin näkee(kuten esimerkiksi taas hurjasti kasvanutta kummityttöä), mutta silti se päällimmäinen tunne oli jatkuvasti stressi ja kaaos. Ei ollut totuttua päivärytmiä, ei tarvittavia lastenhoitovälineitä -siis niitä elämää hieman helpottavia esineitä, kuten vaikka syöttötuoli, ei omia sänkyjä, tuttuja ruokia tai rakkaita leluja. Kaikki meni siitä huolimatta ihan hyvin, mutta väsymys oli reissusta palattaessa valtava! Jopa Taapero, joka nukkuu normalisti vajaan tunnin päikkärit, jos sattuu niitä edes enää nukkumaan, veteli yli kolme tuntia unia seuraavana päivänä!
Ehdottomasti parasta koko pääsiäisessä oli kuitenkin rakkaan sydänystävän näkeminen pitkästä aikaa!<3 Me pääsimme käymään lounaalla ihan kahdestaan, ja täytyy sanoa, että se pari tuntinen oli rentouttavampaa kuin mikään pitkään aikaan. Vaikka mulla on paljon ystäviä, joista aina jotakuta näen lähes päivittäin, niin on silti ihan eri asia päästä puhumaan ystävän kanssa, jonka on tuntenut vuosia., joka on nähnyt sut huonoimmillasi ja parhaimmillasi, joka on itkenyt sun kanssa maailman paskamaisuutta ja iloinnut sun kanssa elämän ihmeellisyyksien edessä, sydänystävän, joka tuntee sut läpikotaisin ja jonka kanssa on saanut kasvaa riehakkaan(ja monesti myös todella typerän) nuoren elämästä, aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Lounaan jälkeen olo oli jotenkin todella puhdistunut, kun oli saanut puhua kaikesta niin vapautuneesti ja sydänjuuria myöten. Mä olen ihan varma, että jollei elämä olisi heittänyt meitä monien satojen kilometrien päähän toisistamme, niin mä olisin paljon eheämpi ihminen, kuin nyt. Mutta vaikka me asummekin toisistamme kaukana ja näemme harvoin, niin mä olen silti todella kiitollinen elämälle, että me aikoinaan tutustuimme!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti