Pyhästi lupasin taas eilen illalla, että huomenna se sitten alkaa... aamusta alkaen syön vain terveellisesti, käyn salilla, ulkoilen lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista, luen satuja kyllästymiseen asti(siis lasten kyllästymiseen!), kuulen lasten pienimmätkin pyynnöt ja jaksan hymyillen ottaa vastaan kaiken mitä elämä tuo tullessaan.:)
Sitten tuli aamu!
Ei mennyt taas ihan suunnitelmien mukaan. Lapset eivät nyt selvästikkään olleet sisäistäneet näitä äidin itselleen lupaamia asioita, eivätkä näin ollen pysyneet mukana suunnitelmissa!:D
Paaperolla oli huono aamu, eikä aamupäikkärit onnistuneet ollenkaan, kun piti koko ajan huutaa ja karjua niin kovaa. Siis Paaperon itsensä piti, ei äidin, eikä Taaperon, onneksi. Väsynyt Paapero-rukka huusi vaunuissa kuin syötävä, silmät kiinni, aivan puhki, mutta huusi niin, ettei uni tullut. Aina kun nostin pikkuisen syliin rauhoittumaan, uni tuli samantien, mutta heti kun laskin hänet takaisin vaunuihin, alkoi huuto alusta.:(
Taapero oli maailman suloisin isosisko, kun hän tuli kesken huudon ja kamppailun parvekkeelle tuomaan Paaperolle maitopulloa lohdutukseksi... nuken maitopulloa, mutta kuitenkin. Ajatushan se on tärkein! Ei auttanut maitopullo, joten hetken päästä Taapero tuli oman tuttinsa kanssa(josta ei ilman tappelua yleensä luovuta) ja tarjosi sitä Paaperolle. Äidillä meinasi tulla tippa linssiin, kun katselin Taaperon lohdutus-yritystä. Ei auttanut tuttikaan. Tunnin jaksoin yrittää ennenkuin luovutin. Tänään ei siis nukuta aamupäikkäreitä!
Sehän tarkoittaa siis myös sitä, että äiti ei ehdi syödä aamupalaa, ei harjata hampaita, ei pukea päälle, eikä näin ollen todellakaan ehdi lähteä salille ennen kuin lapsiparkki menee kiinni... Tänään tehdään taas kaikki pitkän kaavan mukaan, eli ensin Paapero, sitten Taapero, sitten äi...eikun nyt Paapero taas tarvitsee jotain, ja Taapero heti siihen perään, sitten vähän pitää kinastella ennenkuin onnistuu, ja sitten sama alusta.
Laihdutus-pirtelön sentään join aamupalaksi. Se olkoon tämän päivän saavutukseni! Nyt voisi laittaa vaikka Zumban pyörimään ja mennä sohvalle katsomaan, kun muut jumppaa. Jos sitä vaikka siinä samalla vähän laihtuisikin!;) Huomenna alkaa sitten taas mun oma elämänmuutos... tai ylihuomenna... tai... katotaan nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti