Eilen oli aivan ihana aurinkoinen ja lämmin päivä!:) Lähdettiin Taaperon ja Paaperon kanssa leikkipuistoon kevätvaatteissa ja leikittiin kunnes nälkä pakotti takaisin kotiin. Ihan hyvä idea, ja toteutuskin onnistui muilta osin, mutta äidin kaula paljaana ei ollut ihan paras veto... Nyt ei ääni kulje ja yskittää koko ajan. Ei kiva! ...mutta kunhan vapuksi parantuisi, niin sitten ei hätää. Silloin on oltava kunnossa, koska kestitettävänä olisi reilu parikymmentä vierasta.:)
Mä en ole viime päivinä ehtinyt kirjoitella ollenkaan, kun olen hoitanut pientä(tai no, on se kyllä jo mua isompi!) surupotilasta.:( Meidän tuttavaperheen isä kuoli ja jätti jälkeensä monta surun murtamaa lasta, joten yksi niistä tuli meille lepäämään. Oli aivan sydäntä särkevää katsella kuinka muutenkin murrosiän tunnekuohujen keskellä elävä nuori tyttönen yritti parhaansa mukaan olla vahva ja urhea.:( Me yritettiin sitten keksiä kaikkea kivaa tekemistä, joka veisi ajatukset edes hetkiksi pois suuresta menetyksestä...
Vetää kyllä aika hiljaiseksi tuollainen tapahtuma, ja pistää väkisinkin miettimään kuinka hyvin itsellä onkaan asiat. Vaikka aina tekee mieli valittaa jostakin ja hermot menee rakkaisiinkin, niin pitäisi silti osata olla onnellinen tässä hetkessä ihan vaan siitä, että ne rakkaat on siinä lähellä.<3
On muuten ihan hyväkin asia joskus tuo hermojen meneminen! Mulla meni totaalisesti hermo siihen, että mun piti aina hoitaa kaikki, eikä käskeminen, pyytäminen tai edes valittaminen saanut Miestä tekemään osaansa. Siis sitä osaa, joka MUN mielestä olisi kuulunut sille. Ärsytti katsella jatkuvasti kasaa rästihommia, joita Mies ei vaan saanut tehdyksi, ja joita en itse halunnut tehdä, koska ne kuului mun mielestä hänelle. No, nyt ei enää kuulu! Mä hoidan nyt kaiken ilman, että edes odotan apua, ja kas kummaa, rästihommia ei kerry ja kaikki tulee tehtyä.:D Ehkä se on väärin, että mä hoidan ja järjestelen kaiken ja Mies saa vaan nauttia mun työn hedelmistä, (eli istua valmiiseen ruokapöytään, siivottuun kotiin ja ainoastaan leikkiä lasten kanssa silloin kun sille itselleen sopii) mutta jos se pitää meidät molemmat tyytyväisempinä, niin näin sitten tehdään. Hyvin on toiminut muutaman viikon, toivottavasti toimii jatkossakin!:)
p.s. vapun jälkeen mä otan itseäni niskasta kiinni ja raahaan makkarani joka aamu salille! (siihen asti aion vielä nauttia päivittäisen selviytymis-suklaa-annokseni!:D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti